Täysin turhautuneena tulitikkulaatikkoharjoituksiin valitsin oikean aiheen, vanhat muurit, valokuva etelän matkoilta.  Koska väriskaala oli suppea, perspektiivi ja muodot tulivat tarkkailun kohteeksi.  Riikka-opettaja kävi parikin kertaa sanomassa, lisää sävyjä.  Ohje toimi, sillä lopputuloksessa etäisyydet korostuvat.  Etualan vahvat sävyt tuovat taka-alaan etäisyyttä. 

Riikka Mäkikoskela on yksi suosikkiopettajistani, sillä hän jaksaa paneutua huolella jokaiseen tehtävään.  Muistelen vieläkin innostuksella keväistä taidehistorian kurssiamme, jossa Riikan panos oli ratkaiseva.  Vielä suuremman vaikutuksen minuun teki, kun Riikka kertoi Jälkiä ja painalluksia -tekstiilikurssilla omista töistään.  Taikin lopputyönä hän teki hienot työt Putous (villalankoja), Hurmio (500 kilon sokerikasa, jonka päällä enkelinkuva) ja Krokaani (hääkakku sekatekniikalla).  Kaikilla oli oma tarinansa.  Ensimmäistä kertaa silmäni avautuivat ymmärtämään installaatioita. 

Nyt edessä on syyslomaviikko, sen jälkeen perspektiiviharjoitukset jatkuvat vielä muutaman kerran.
marjalena, perspektiivioppilas